Filosofian maailmankongressi ja naisfilosofien medianäkyvyys

Filosofian maailmankongressin avajaiset pidettiin Herodes Atticuksen odeionilla.

Filosofian maailmankongressin avajaiset pidettiin Herodes Atticuksen odeionilla.

Filosofiaa Ateenan lämmössä

Kahdeskymmeneskolmas filosofian maailmankongressi järjestettiin 4.–10.8. Ateenassa, eurooppalaisen filosofian syntysijoilla ja osin aivan konkreettisestikin Platonin ja Aristoteleen jalanjäljissä: erityissessioita järjestettiin esimerkiksi Platonin Akatemian ja Aristoteleen Lykeionin sijaintipaikoilla. Eros-aiheinen sessio pidettiin Faidros-dialogin maisemissa. Varsinaisena kongressipaikkana oli kuitenkin ”filosofian koulu” eli humanistisen tiedekunnan rakennus Zografosissa, hieman syrjässä Ateenan keskustasta.

Osallistujia kongressissa oli lähes kolmetuhatta. Usein filosofiset kokoukset ovat ennen kaikkea valkoisten eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten miesten kokouksia, mutta maailmankongressissa vinouma oli tavallista pienempi: Afrikan, Etelä-Amerikan ja etenkin Aasian maat olivat näkyvästi esillä, samoin naisia oli paljon. Toisaalta vaikutti hieman siltä, että itämaisen ja länsimaisen filosofian harrastajat pysyttelivät pääsääntöisesti omissa lokeroissaan, vaikka joitakin eri traditioita iloisesti törmäyttäviäkin sessioita oli.

Puhujista tunnetuin oli eittämättä Jürgen Habermas. Maailmankansalaisuudesta puhunut Habermas saikin täpötäydessä salissa aikaan tallennusvimman: kännykät, kamerat ja tablettitietokoneet heiluivat ilmassa lähes häiriöksi asti. Kutsutuista naispuhujista mainittakoon Herta Nagl-Docekal, joka puhui Jean-Jacques Rousseaun hyvekäsityksestä ja sen feministisestä kritiikistä. Hän oli myös organisoinut useita sukupuolen filosofiaa käsitteleviä sessioita, joissa pohdittiin sekä feministisen teorian nykytilaa että filosofianhistoriallisia aiheita.

Kansainvälinen naisfilosofien yhdistys IAPh järjesti keskustelun feministisestä ajattelusta filosofisena tutkimuksena ja elämäntapana. Suomea keskustelussa edusti NFY:n hallituksen jäsen Martina Reuter, joka analysoi feministisen filosofian vaikutusta filosofian valtavirtaan.

Kreikkalaiset olivat tehneet valtavan työn kongressin järjestämisessä, puhumattakaan kaikesta siihen liittyvästä näyttävästä oheisohjelmasta kuten konserteista ja näytelmästä. Maan vaikea taloudellinen ja poliittinen tilanne oli läsnä niin virallisissa kuin epävirallisissakin puheissa, ja Herodes Atticuksen odeionilla järjestetyssä avajaistilaisuudessa puhunut pääministeri Antonio Samaras sai osakseen spontaaneja buuauksia kreikkalaisilta kongressivierailta. Sinänsä Ateenassa oli viikon kestäneen kongressin aikana varsin rauhallista, olihan kesälomakuukausi, eikä ulkomailla uutisoitua maanjäristystäkään voinut huomata paikan päällä millään tavalla.

Naisfilosofit esille myös mediassa: The New York Timesin filosofiapalsta

Eräs NFY:n jäsenten kannalta tärkeistä maailmankongressin sessioista oli filosofian medianäkyvyyttä ruotinut keskustelutilaisuus. Puhujina olivat Simon Critchley (New School for Social Research), toimittaja Peter Catapano The New York Timesista sekä Esa Saarinen Aalto-yliopistosta. Puhujat toivoivat filosofien nousevan akateemisista poteroistaan ja astuvan rohkeasti keskusteluyhteyteen maallikoiden kanssa. The New York Times julkaisee verkkosivuillaan Catapanon ja Critchleyn toimittamaa The Stone -sarjaa, jossa filosofit ja muut filosofisesti ajattelevat ruotivat erilaisia kysymyksiä tuhannen sanan mittaisissa teksteissä.

Tyylin eikä aiheen ei tarvitse olla erityisen populaari, eikä oman ajattelun yhteyksiä filosofian historiaan tarvitse piilottaa. Julkaistavat tekstit eivät voi kuitenkaan olla ylistyslauluja menneiden aikojen filosofeille, ja tekstin pitää olla hyvää, helppolukuista englantia. Alun perin ajatuksena oli ollut pyytää joitakin filosofian isoja nimiä kirjoittamaan palstalle säännöllisesti, mutta tämä periaate ei kuitenkaan ollut osoittautunut toimivaksi. Nykyisin lehti toivottaakin tervetulleeksi kaikki kontribuutiot, joissa jotakin filosofista kysymystä käsitellään napakasti ja ajatuksia herättävällä tavalla. Tarkoituksena on ensisijaisesti luoda ajatustenvaihtoa lukijoiden kanssa. Toimittajat kertovat, että kiinnostavimmat ideat syntyvätkin usein  vasta artikkelin julkaisun jälkeen, moderoidussa nettikeskustelussa.

Critchleyn mukaan suuri osa artikkeliehdotuksista tulee nuorilta, valkoisilta miehiltä, ”jotka kirjoittavat Rawlsista”. Tähän toivotaan nyt muutosta, ja erityisesti peräänkuulutetaan naisten osallistumista. Tähän haasteeseen ovat tarttuneet monet tunnetut yhdysvaltalaiset feministifilosofit, kuten Suomeen lokakuussa saapuva Sally Haslanger, Linda Martín Alcoff ja Louise M. Anthony, jotka ovat käyneet vilkasta keskustelua naisten asemasta filosofiassa. The Stonen kautta voivat myös suomalaiset naisfilosofit avata keskustelua meille tärkeistä filosofisista aiheista sekä vaikuttaa maailmanlaajuisen yleisön mielikuviin filosofiasta ja filosofeista.

Erika Ruonakoski & Martina Reuter

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s