NFY-keskustelutilaisuus feministisen filosofian asemasta Suomessa ja Yhdysvalloissa

Antikvariaatti Sofia, Vuorikatu 5, Helsinki 28.8.2013
Puhujina Martina Reuter ja Ericka Tucker

Tilaisuudessa tehtiin katsaus feministisen filosofian historiaan, vaihdettiin näkemyksiä alan tulevaisuudesta sekä vertailtiin tutkimusalueen asemaa Suomessa ja Yhdysvalloissa. Kansainvälisen osallistujajoukon ansiosta keskustelu laajeni myös nais- ja feministifilosofian asemaan Japanissa ja Valko-Venäjällä.

Martina Reuter alusti suomalaisen feministisen filosofian historiasta 1980-luvulta nykyhetkeen ja toi viiden teoksen avulla esille, kuinka feministinen filosofia on Suomessa rakentunut. 80-luvulla maan johtavat päivälehdet julkaisivat pitkiä ja perusteellisia arvioita teoksista: ne otettiin vastaan intellektuaalisella uteliaisuudella ja asiantuntemuksella. Feministisen filosofian nousu Suomessa oli osa laajempaa kansainvälistä, lähinnä yhdysvaltalaista ja brittiläistä kehitystä, johon ulkomailla työskentelevät tutkijat kuuluivat.

Teoksista ensimmäinen oli Esa Saarisen ja Sara Heinämaan kirjoittama Olennainen nainen vuodelta 1983, jonka käsiteanalyyttiseen lähestymistapaan Simone de Beauvoir tuo mannermaisen näkökulman. Pia Siveniuksen Avautua solmuun vuodelta 1984 puolestaan oli jälkistrukturalistinen avaus keskusteluun. Lilli Alasen, Leila Haaparannan ja Terhi Lumpeen (nyk. Kiiskinen) toimittaman teoksen Nainen, järki ja ihmisarvo (1985) kattava kirjoittajakunta koostuu laajasta filosofikentästä, jossa filosofian historian rooli on merkittävä. Sara Heinämaan toimittama Naisen Tieto vuodelta 1989 oli ensimmäisiä naistutkimuksen oppikirjoja. Useilla sen kirjoittajista oli tausta naisliikkeessä ja tiedemaailman feministisessä toiminnassa. Johanna Oksalan ja Laura Wernerin toimittama Feministinen filosofia vuodelta 2005 edusti alustuksessa filosofisen kirjallisuuden uutta kenttää.

Ericka Tucker kertoi nais- ja feministifilosofien asemasta Yhdysvalloissa ja totesi aiheen olevan suuresti esillä medioissa filosofian laitoksilla tehtyjen kyselytutkimusten takia. Tutkimusten mukaan naiset lähtevät filosofianlaitoksilta valmistuttuaan: he saattavat sijoittua muiden oppiaineiden laitoksille, mutta kokevat edelleen tekevänsä filosofista tutkimusta. Instituutioiden sisällä tutkimusta ei tunnusteta filosofiseksi, koska naiset eivät usein ole määrittelevässä asemassa suhteessa siihen, mitä filosofiana pidetään.  Ongelmana on myös, että naisten kirjoittamat artikkelit ja muut tekstit eivät saa niille kuuluvaa huomiota. Tämä johtuu osittain siitä, etteivät naiset herkästi lataa omia tekstejään julkaisufoorumeille. Näistä nykyisin merkittävin ja näkyvin on PhilPapers. Toisinaan näkymättömäksi tekeminen on myös välinpitämättömyyttä viitata naispuoliseen tekijään.

Toisaalta esimerkiksi filosofian historian ala on naisvaltainen ja siten hyvin suopea feministisille näkökulmille. Positiiviseen kehitykseen kuuluu myös laajan feministisen filosofian arkiston perustaminen Yhdysvaltoihin. Suositeltavaa onkin, että filosofit lataisivat paperinsa verkkoon näkyville, perustaisivat blogeja ja toimisivat yhteiskunnallisilla keskusteluareenoilla, koska joka tapauksessa jotkut niillä toimivat ja vaikuttavat siihen, kuinka filosofia nähdään ja määritellään.

Sanna Tirkkonen
NFY:n hallituksen sihteeri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s